Page 77 - Alussa oli hellahuoneLOW
P. 77
”250 neliömetrin porvari muuttuu tuu 60 neliömetrin ihmiseksi, ja se mahdollisuus on
60 neliömetrin ihmiseksi” sangen lähellä.”
Alvar ja Aino Aalto panivat esille 1930 Helsingissä Funktionalistinen asuntosuunnittelu tunnusti ta-
järjestetyssä Pienasuntojen rationalisointinäyttelys- loudelliset realiteetit. ”Kaikki maailman esineet ovat
sä ”minimiasuntonsa”, jonka oli määrä olla mahdol- tulosta kaavasta funktio x talous”, kuvaa ruotsalainen
lisimman yleispätevä. arkkitehti Hans Asplund ajattelutapaa.
Funktionalistisessa lähestymistavassa ei enää ko- Anneli Juntto toteaa Suomen asuntopolitiikkaa kä-
rostettu erikseen työväenasuntokysymystä. Yhteiskun- sittelevässä väitöskirjassaan, että vähimmäistaso oli yh-
nallinen muutos oli vienyt siihen, että asuntopolitiikan teinen käsite arkkitehtuurille sekä asunto- ja sosiaali-
kohderyhmä oli laajentunut keskiluokkaan eikä sosi- politiikalle.
aalinen asema enää mitenkään ratkaisevasti erotellut Samana vuonna kun Alvar Aalto kirjoitti mini-
asumisen tarpeita tai mieltymyksiä. Terveellisyys ja miasunnosta, määritteli myös sosiaalipoliitikko Eino
valoisuus pysyivät arvossaan. Asuntojen piti olla koh- Kuusi – Asuntoreformiyhdistyksen johtokunnan jäsen
tuullisesti mitoitettuja, ja tiloja piti olla eri tarpeisiin. – asumisen tasovaatimuksia:
Hellahuone, jossa perhe ja sen asukit elivät samassa ”Lääketieteen yleiset vaatimukset on täytettävä
tilassa, oli funktionalisteille kauhistus. Lapsiperhe tar- nukkuvan, työtä tekevän tai vain kodissaan oleskele-
vitsi vähintään kaksi huonetta keittiön lisäksi. van ihmisen tarvitsemaan ilmamäärään, suoranaiseen
Minimiasunto ei Alvar Aallolle edustanut mitään auringonvaloon, lämpöön sekä asunnon vedottomuu-
absoluuttista vähimmäistasoa, vaan ”sosiaalisen positi- teen, tarpeelliseen kuivuuteen, siisteyteen ja järjes-
viteetin täydet vaatimukset täyttävää minimiä”. Hänen tykseen nähden riippumatta paikallisista tai niistä
mielestään vain minimiajattelun kautta ”voidaan löytää erilaisista ammattioloista, joissa on ehkä totuttu huo-
tieteelliset edellytykset luokattoman yhteiskunnan nor- nompaankin. Samaa on sanottava niistä säädyllisyy-
maaliasunnolle, jonka kaiken järjen nimissä pitäisi olla den vähimmäisvaatimuksista, jotka kansa kokonai-
sangen lähellä terveesti käsitettyä minimiä”. suudessaan tunnustaa.”
Pienasuntonäyttelyyn osallistui myös arkkitehti P.E. Näin Kuusi kirjoitti perusteoksessaan Sosiaalipoli-
Blomstedt, joka oli pari vuotta Aaltoa nuorempi, tuol- tiikka.
loin vasta 30-vuotias. Hän kirjoitti: ”Pienasuntoprob- Aalto ja Kuusi lähestyivät asumisen minimiä eri
leemi, sellaisena kuin se nykyään esiintyy, ei suinkaan puolilta. Anneli Juntto huomauttaa siitä erosta, että
enää käsitä vain alempien yhteiskuntaluokkien tarpei- Aalto ajatteli tulevia uusia asuntoja, avantgardea, kun
ta. Siihen sisältyvät nyt koko yhteiskuntaorganismin taas Kuusen vähimmäistaso liittyy enemmän olemas-
elinehdot. --- Minimiasunto eri muodoissaan nykyai- sa oleviin asunto-oloihin.
kana muodostaa koko yhteiskunnan asuntokysymyksen Asuntoreformiyhdistykselle oli ennenkin ollut lei-
perusprobleemin, jonka ratkaisutuloksiin suurempien mallista asuntokysymyksen lähestyminen yhtaikaa
kotienkin suunnittelussa on perustuttava.” monelta suunnalta. 1930-luvun loppupuoli ei poiken-
Aalto ja Blomstedt olivat toiveikkaita: ”Työn tulos nut tässä suhteessa yhdistyksen perinteestä, vaikka
voi kerran olla se, että 250 neliömetrin porvari muut- uusia moderneja sisältöjä tulikin keskusteluun paljon.
77
