Page 70 - Alussa oli hellahuoneLOW

Kuva Rembrandt, MV. Lakitieteen tohtori Leo Ehrnrooth

Leo Ehrnrooth oli erään luonnehdinnan mukaan ”maamme ensimmäinen sosiaali-
mielinen työnantajatoimihenkilö”. Hän oli nykyaikaisen sosiaalipolitiikan perusta-
jia, kielitaitoinen kosmopoliitti, jonka kyvyille oli kansainvälistäkin käyttöä.
Ehrnrooth syntyi Helsingissä 1877 Turkin sodassa palvelleen kenraalimajurin
perheeseen. Isän toivomuksesta hän ei ryhtynyt suvussa perinteenä olleelle sotilas-
uralle, vaan valitsi lakitieteen.
Toveripiirillä oli vaikutusta siihen, että Ehrnrooth jo nuorena tutustui radikaa-
leihin uudistusvirtauksiin. Hän asemoitui sosiaaliliberaalien riveihin.
Hän ehti osallistua säätyvaltiopäiville aatelissäädyn edustajana alkaen 1904.
Samana vuonna hänet kutsuttiin vastaperustetun metalliteollisuuden työnantajalii-
ton asiamieheksi. Teollisuushallituksen pyynnöstä hän tutki tehtaiden työsääntöjä ja
arvosteli jyrkästi niiden kohtuuttomuutta.
Ehrnrooth kuului ystävänsä Otto Stenrothin kanssa siihen ydinryhmään joka 1908
ryhtyi puuhaamaan Suomen työväensuojelus- ja sosialivakuutusyhdistystä. Hän oli
tuolloin virassa Kauppa- ja teollisuusvaltuuskunnan työväenasiain esittelijänä.
Oli luonnollista, että Ehrnrooth oli keskeisesti mukana myös Asuntoreformiyh-
distyksen perustamisjärjestelyissä 1910 ja alkuvuosien toiminnassa. Sosiaalipoliitik-
kona hänen päämääränsä oli työväestön aseman kaikinpuolinen parantaminen ja
luokkavastakohtien lieventäminen.
Asuntoreformiyhdistyksen perustamisvuonna Ehrnroothista tuli Helsingin kau-
pungin sosiaaliasiain lautakunnan puheenjohtaja. Kaupunki yritti osaltaan paika-
ta valtiollisen sosiaalipolitiikan pysähtyneisyyden seurauksia.
Ennen maan itsenäistymistä Ehrnrooth ehti toimia Kaupunkiliiton toimistossa.
1918 hänestä tuli Puunjalostusteollisuuden keskusliiton ensimmäinen toimitusjohtaja.
Poliittisesti kansalaissota vei Ehrnroothia oikealla: hänestä tuli monarkisti. Voi-
makas sosiaalinen reformismi hänessä kuitenkin säilyi. 1917 Ehrnrooth toimi se-
naattorina. Tasavallan hallituksiin hän kuului kolmeen otteeseen: hän oli ulkomi-
nisteri 1919, kauppa- ja teollisuusministeri 1920 ja sisäministeri 1943-44.
Erikoislaatuista komennusta hän hoiti 1928-35 Kansainliiton asettaman Saa-
rin alueen ministerinä vastuullaan rautatiet, posti, lennätin ja puhelin sekä yleiset
työt. Jo ennen Saksaan lähtöä Väinö Tannerin johtama Helsingin kaupunginval-
tuusto oli suostutellut hänet kunnallispormestarin virkaan eli maistraatin johtoon.
Siitä hän jäi eläkkeelle 70 vuotta täyttäessään vuonna 1947.
Ehrnrooth kuoli sydänkohtaukseen matkalla Ruotsissa 1951.

70