Page 143 - Alussa oli hellahuoneLOW
P. 143
”Minä pidän subjektiivisesti tärkeimpänä miljööko- Asuntoreformi sai kuin saikin
konaisuuksien säilyttämistä, mutta niiden säilyttämisel- Käpylästä ”ulkomuseonsa”
le tulisi olla myös riittävät historialliset perusteet. Pel- Asuntoreformiyhdistyksen keskustelu oli osa pitkää
killä arkkitehtonisilla perusteilla toimittaessa ollaan jo ja laajaa liikehdintää, joka lopulta kääntyi siihen, että
liukkailla jäillä. Muuttuva maku voi leimata kerran esi- vuonna 1969 ryhdyttiin virallisesti tutkimaan Puu-Kä-
kuvallisenakin pidetyn ratkaisun aivan toiseksi muuta- pylän rakennuskannan säilyttämistä.
mien vuosikymmenten kuluttua”, Pelkola sanoi. Kuntoarvioita oli tehty jo aikaisemmin, ja Asuntore-
”Historiallisten miljöökokonaisuuksien tulisi olla formi-lehti julkaisikin vuonna 1966 Puu-Käpylä-nume-
kaikkien käytettävissä. Näinhän on esimerkiksi Hel- rossaan pitkän selostuksen rakennustarkastusviraston
singin Senaatintorin ja Esplanadin laita. Puu-Käpylä ei valvontaosaston raportista. Siinä osoitettiin paljon puut-
täytä tätä vaatimusta. Asuntopoliittisia ja sosiaalisia pe- teita ja vikoja. Havaintojen luettelo oli kokonaisuutena
rusteita sen säilyttämiselle nykyisellään eräänlaisena kuitenkin sellainen, että se tuki Otto-I. Meurmanin arvi-
arkkitehtuurimuseona – tosin asuttuna – ei mielestäni ota talojen kunnostuskelpoisuudesta.
riittävästi ole.” Myönteiset asenteet puutalomiljöiden säilyttämisek-
Pelkolan mielestä Puu-Käpylä oli teknisesti yli-ikäi- si vahvistuivat 1960-luvulla yleisemminkin. Puu-Käpy-
nen ja asumisyhteisönäkin sen päivät olivat luetut. ”Puu- lälle rinnakkainen ilmiö Helsingissä oli Puu-Vallila, jon-
Käpylän arvo perustuu suurelta osalta sen asuj aimiston ka viimeisten osien varjelu sai taakseen muidenkin kuin
erinomaisuuteen, ahkeruuteen ja elämäntapoihin. Väes- asukkaiden tuen.
tö kuitenkin muuttuu jatkuvasti, perheet hajoavat.” Puu-Vallilan paikalle valmistui 1968 asemakaava,
”Idylli, joka ensi sijassa perustuu staattisuuteen ja jossa tontteja oli osoitettu yleisille rakennuksille ja asun-
paikallaan pysymiseen tässä muuttuvassa yhteiskunnas- tokerrostaloille. Vastustuksen takia kaava jäi toteutumat-
sa on tuomittu häviämään. Tätä emme voi estää.” ta. Sen sijaan kokeiluluontoisesti kunnostettiin 1972 en-
Pelkolan mielipide oli, että Käpylän purkamis- simmäinen vanha puinen asuintalo, ja Helsingin vuoden
ta edellyttävät suunnitelmat olisivat asuntopulan takia 1975 yleiskaavassa Puu-Vallila säilytettiin asuinalueena.
voineet odottaa vielä kymmenen vuotta. Hänellä oli- Kaupungin hallinnossa Käpylän purkavaa sanee-
si mielessään kiireisempääkin purettavaa. ”Tässä he- rausta ehkä tiukimmin ajanut apulaiskaupunginjohta-
rää kysymys olisiko Puu-Maunulan saneeraus otettava ja Juho Kivistö kuoli yllättäen 1969. Sillä oli vaikutusta
esille ennen kuin se ehditään julistaa arkkitehtonisesti asioiden kulkuun. Puu-Käpylän rakennuskannan säilyt-
tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi?” tävä asemakaava hyväksyttiin 1971, ja vuosikymmenen
Pelkola viittasi näin sodan jälkeen Maunulaan pysty- alkupuolella tehtiin remontit.
tettyihin pikataloihin, jotka viehättävää vaikutelmaa ta- Asuntoreformi sai ”ulkomuseonsa”. Se elää ajas-
voitellen oli nimetty puistotaloiksi. Niiden väliaikaisuut- sa, vaikka viihtyisyys onkin – Pelkolan termiä käyttä-
ta tuskin kukaan kyseenalaisti. en – jotensakin staattista. Hänen pelkäämällään tavalla
”muuttuva maku” ei ole myöhempinäkään vuosikym-
meninä pudottanut Puu-Käpylää esikuvallisten ratkai-
sujen joukosta.
143
