Page 125 - Alussa oli hellahuoneLOW
P. 125

Vuoden 1966 asuntotuotantolaki oli pitkä harp­                 	 Anneli Juntto on asuntokysymystä laajasti käsitte-
paus asuntopolitiikan vakinaistamisen suuntaan.                  levässä väitöskirjassaan nähnyt asuntopolitiikan akti-
Asuntotuotannon yleistuki ja tarveharkintainen tuki              voitumisen taustatekijöinä ennen muuta kriisit ja kor-
erotettiin toisistaan. Lain perusteluissa esitettiin puo-        poratismin nousukaudet. Ratkaisevia sykäyksiä on
len miljoonan asunnon tuotantotavoite. Vaikka tavoite            tullut vähemmän suoraan poliittiselta kentältä.
ei suoraan sitonut budjetteja, määrä ylitettiin kymme-           	 Suomessa oli vuonna 1950 maatalousväestöä vielä
nessä vuodessa. Asuntohallitus perustettiin.                     900 000 henkeä, ja 1975 heitä oli enää 300 000. Suu-
                                                                 ren muuton seurauksena yhdessä vuosikymmenes-
Asuntopolitiikkaan uudistusvauhtia                               sä, vuodesta 1960 vuoteen 1970, kaupunkien väestö-
kaupungistumisesta ja tulopolitiikasta                           osuus kohosi 38 prosentista 51 prosenttiin.
Alkutaipaleellaan Asuntoreformiyhdistykselle oli lan-            	 Työnsaanti kaupungista oli helpompaa kuin asunnon
gennut luonnostaan aloitteentekijän rooli ja melkeinpä           saanti. Ruotsissa asiat olivat siinäkin suhteessa paremmin.
puolivirallinen asema asuntokysymyksen ratkaisuyri-              Kansantalouden kasvun kannalta asuntopula muodostui
tyksissä. Rooli oli jo luonnostaan muuttuva. Reformisti-         kriittiseksi tekijäksi. Voimistunut ammattiyhdistysliike ja
nen yhdistys tulee näet ajan oloon omin toimin kaventa-          työnantajat katselivat ongelmaa omista näkökulmistaan,
neeksi alkuperäistä toimialaansa, kun aloitteita ajetaan         mutta niiden oli mahdollista päästä yhteiseen loppupää-
julkisen vallan säännönmukaiseksi toiminnaksi ja saa-            telmään: on rakennettava, yritettävä tyydyttää asuntoky-
daan aikaan toimialaa koskevaa lainsäädäntöä.                    syntä siellä, missä on työtä. 1968 työmarkkinoilla alka-
	Asuntoreformiyhdistyksen sosiaaliset pyrki-                     neeseen tulopolitiikan kauteen kuuluivat sosiaalipaketit,
mykset, valistus ja propaganda asuntokysymykses-                 joissa työmarkkinajärjestöt sopivat valtion kanssa monis-
sä tuottivat toiminnan alkuvuosikymmenillä tulosta,              ta asuntopolitiikan osasista kuten aravatuotannon ylläpi-
kun terveydelliset ja hygieeniset näkökohdat otettiin            dosta, vuokrasäännöstelystä tai asumistuesta.
asuntotarkastuslainsäädäntöön. Yleishyödyllisen tuo-
tannon ajatus sai kantajikseen taloudellisia yrityksiä,          Väestöliitto otti sotien jälkeen
mutta valtion rooli asuntotuotannon järjestämisessä              Asuntoreformiyhdistyksen vanhaa roolia
tuli lainsäädännöllisesti ja pysyvästi päätetyksi vasta          Ensitöinään Asuntoreformiyhdistys uudisti jäsenyy-
vuoden 1966 asuntotuotantolaissa.                                tensä kunnianarvoisassa kansainvälisessä seurassa,
	 Yhdistys – tai ehkä pikemminkin sen vaikutusval-               International Federation of Housing and Town Plan-
taiset jäsenet – osallistuivat uuden asuntopolitiikan            ning -järjestössä. Yhteys jäi alkuun heikoksi ja vaati
muotoiluun. Ala oli kokenut monet soutamiset ja huo-             myöhempääkin uusintamista.
paamiset, eikä 1960-luvun loppupuolen suunnanotto-               	 Lopulta tämä puutarhakaupunkiaatteesta nous-
kaan ollut millään tavalla lopullinen ratkaisu. Silloin          sut IFHP-järjestö sai suomalaiseksi pääjäsenekseen
kuitenkin virallisten instituutioiden asema vahvistui            Suomi IFHP -kattoyhdistyksen, jonka yksi osapuoli
suhteessa vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan. Samal-             Asuntoreformiyhdistys on. IFHP Suomi katsottiin tar-
la julkinen valta otti roolia markkinavoimilta, mutta täs-       peelliseksi, jotta Suomessa kyettiin järjestämään isoja
sä suhteessa aaltoilu on jatkunut.                               ponnistuksia vaatinut IFHP-kongressi 1993.

                                                            125
   120   121   122   123   124   125   126   127   128   129   130