Page 122 - Alussa oli hellahuoneLOW

Kuva Polyfoto, MV. Professori Otto-Iivari Meurman

Otto-Iivari Meurman kuvaili vanhoilla päivillään itseään ”muinaismuistoksi”. Ja
vanhaksi hän todella elikin: hän kuoli 104-vuotiaana 1994. Hänen suuri roolinsa
oli kehittää tekijänä ja opettajana suomalaista asemakaavoitusta. Viimeisinä vuosi-
kymmeninään hänestä tuli rakennussuojelun auktoriteetti.
Meurman syntyi Ilmajoella 1890, missä hänen isänsä toimi kunnanlääkärinä.
Sukutaustaan liittyi yhteiskunnallisen vaikuttamisen perinne, sillä isänisä Agathon
Meurman ja äidinisä K.F. Ignatius olivat tunnettuja poliitikkoja ja suomalaisuus-
miehiä. Otto-I. Meurman valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1914.
Kohta sen jälkeen hän sai tuntumaa suurisuuntaiseen asemakaavoitukseen toimies-
saan Eliel Saarisen ateljeessa piirtäjänä Munkkiniemi–Haaga-suunnitelman parissa.
Meurmanin ensimmäinen merkittävä kansallinen tehtävä sivusi Asuntoreformi-
yhdistystä, sillä hän toimi yhdistyksen ja Kaupunkiliiton vuoden 1917 asuntonäyt-
telyn komissaarina ja toimitti näyttelyn julkaisun.
Meurman piti omaa toimistoa ja ehti uransa aikana laatia asemakaavoja yli 60
suomalaiselle kunnalle. Tärkein ja rakkain työkenttä hänelle oli Viipuri, jossa hän
oli asemakaava-arkkitehtina 1918–37. Siellä hän joutui silmätysten arvokkaan his-
toriallisen rakennusperinnön kanssa, mutta kohtasi myös järjestämättömän esikau-
punkiasutuksen ongelmat. Ensimmäisinä uusina asemakaavoinaan Viipurissa hän
piirsi Kelkkalan ja Havin omakotialueet. Niissä ilmeni hänen arvostuksensa omako-
tiasumista, tilavia taloja ja väljiä tontteja kohtaan. Hän oli tarpeen tullen urbanisti,
mutta jaksoi läpi uransa kritisoida ahtaita huoneita ja tornitaloja.
Taloudellisuuden ihanne ei silti puuttunut hänen ajattelustaan. Hän oli Puu-
Käpylän asemakaavoittaja, ja tästä varhaisteollisesta ja sosiaalisin tavoittein raken-
netusta puutarhakaupungista hän oli aina ylpeä. Hän vastusti 1960-luvulla jyrkästi
talojen purkua.
Suomalaisen asemakaavoituksen perusteokseksi tuli Meurmanin 1947 julkaise-
ma Asemakaavaoppi. Hän oli 1930-luvun loppupuolella tullut Teknillisen korkea-
koulun asemakaavaopin opettajaksi. Oppiaineen professorina hän toimi 1940–59.
”Nuoria arkkitehteja olen aina neuvonut seuraamaan roomalaisen arkkitehdin
ja insinöörin Pollio Vitruviuksen ohjeita: Utilitas, Firmitas, Venustas – käyttökelpoi-
suus, lujuus, kauneus”, hän mainitsee muistelmissaan.
Asemakaavaopin kansipaperissa oli kuvana Meurmanin tekemä Espoon Tapiolan
ensimmäinen asemakaavasuunnitelma. Asuntosäätiön Heikki von Hertzen sai puu-
tarhakaupunkisuunnitelmilleen Meurmanista henkisen ja käytännöllisen tukijan.

122