Page 194 - Alussa oli hellahuoneLOW

Asuntoreformin toinen vuosisata

Asuntokysymys siivitti sata vuotta sitten reformistisia ajatuksia Euroopassa. Saksalaisten ja englantilaisten
esimerkkien mukaisesti myös Suomen kaupunkien ja teollisuuspaikkakuntien puutteellisia asuinoloja pa-
rannettiin kaupunkien, suuryritysten ja myös työväestön omin voimin. Kohtuuhintaisuus oli tähän kaikkeen vält-
tämätön lähtökohta. Tontit olivat käytännössä ilmaisia ja suunnitelmat usein tyyppipiirustuksia. Asukkaiden
omatoimisuus oli merkittävää. Viime vuosisadan alun toteutuneista unelmista ovat hyvänä näytteenä yhä Asun-
toreformiyhdistyksen alulle panemat Kansanasuntojen puutalokorttelit Helsingin Käpylässä.
Teollisuuspaikkakunnilla yhtiöt loivat isällisesti ajan parhaiden arkkitehtien kanssa tehtaiden läheiset yhdys-
kunnat, esimerkkinä vaikkapa Alvar Aallon suunnitelma 1930-luvulla Kotkan Sunilassa. Sotien jälkeinen asu-
tustoiminta loi taas monin tavoin kiitetyt rintamamiestalot. Voimakas kaupungistuminen 1960- ja 1970-luvuilla
synnytti metsälähiöt, jotka soveltuivat elementtitehtaiden tuotantoon. Lähiöiden vastapainoksi ajatus kompakti-
kaupungista nosti päätään ja muokkautui vähähiilisen yhdyskunnan malliksi 2010-luvun kynnyksellä. Myös sa-
tavuotias puutarhakaupunki-aate on luotu vuosikymmenien kuluessa monesti uudestaan, nyt viimeksi matalien
ja tiiviiden kaupunkipientalojen alueina.
Käytännön asuntopolitiikka ei ole koskaan ollut vain asuntotarpeen tyydytystä. Ajassa vallinneita tuotantotapo-
ja ja -määriä ovat ohjanneet alkuun asuinhygienian ja sosiaalipolitiikan tavoitteet, sittemmin myös aluepolitiikka ja
ympäristöpolitiikka. Tavoite yhteiskunnallisten olojen vakiinnuttamisesta on vaikuttanut asuntolojen kehittämiseen.
Aika ajoin rakennusteollisuutta on elvytetty asuntopolitiikan keinoin. Toimintaa rajaavina ja mahdollistavina tekijöi-
nä ovat olleet aina maapolitiikka, talouspolitiikka ja ajalle mahdollinen rakentamisen teknologia.
Asuntokysymyksen voi summata Asuntoreformiyhdistyksen perustajajäsenen Einar Böökin sanoin: ”Parem-
pien ja huokeampien asuntojen hankkimiseksi kaikille kansankerroksille ponnistellaan taloudellisilla ja teknil-
lisillä, lainsäädännöllisillä ja hallinnollisilla keinoilla sen tähden, että asuntokysymys on ihmisille elinkysymys
– sen tähden että se on kulttuurikysymys.”

Tästä eteenpäin uusia asuntoja ja vanhojen korjausta tarvitsevat keskimäärin nykyistä pienemmät ja vanhem-
mat ruokakunnat. Yhä useampi uusi asuntokunta rikastuttaa suomalaista yhtenäiskulttuuria omalla kult-
tuurillaan. Pienet ruokakunnat ja uudet tulokkaat kaipaavat nykyistä voimakkaammin asunnon lisäksi läheisen
asuinyhteisön luomaa tukea elämänsä taipaleelle ja myös asumiseen.
Asuntojen rooli vapaa-ajan ja työnteon tyyssijana tulee kasvamaan. Joustavia lisätiloja tarvitaan asunnoissa
tai asuntojen läheisyydessä. Palvelut halutaan löytää kävelymatkan ulottuvilta. Erottavan kaupunkisuunnittelun
aikakaudesta siirrytään takaisin asumisen, palveluiden ja työpaikkojen sekoittuneeseen, tiiviiseen kaupunkira-
kenteeseen.
Päivittäisen moottoriliikenteen kasvu pysähtyy, ja raideliikenteen asemanseuduista tulee liikkumisen solmu-
kohtia. Asemanseuduille keskittyvät työpaikat ja suurta väestöpohjaa tarvitsevat palvelut. Kaupungistuminen

194