Page 150 - Alussa oli hellahuoneLOW
P. 150
Elementtitekniikalla vanhoihin esikaupunkimiljöisiin jaksettu 1960-luvul-
hajalleen grynderien maille la tai vähän myöhemminkään suhtautua yhtä suojele-
Asuntoreformiyhdistyksessäkin vaikuttaneet hallinnon, vasti kuin Puu-Käpylään.
talouden ja rakennuselinkeinon johtohahmot olivat vil- Kerrostalolähiöitä syntyi sinne tänne, hajalleen sen
pittömästi ylpeitä komeista tuotantoluvuista. Paljon ja mukaan, mistä rakennusliikkeet sattuivat maata omis-
taloudellisesti, se oli asuntotuotannon tunnus, jota maal- tamaan. Yhdyskuntarakenne hajosi. Siksi pääkaupun-
tamuuton murroksessa tarvittiin. Lähiöt ja aluerakenta- kiseudun yhteistyön lisääminen olikin yksi Asunto-
minen olivat tahtotilan toteutumia, elementtirakentami- reformiyhdistyksen seuraamista aihepiireistä. Tarve
nen sen tekniikka. pohdinnoille oli suuri – etenkin ennen Pääkaupunki-
Aluerakentaminen tarkoitti sarjatuotannon etuja. seudun yhteistyövaltuuskunnan YTV:n perustamista.
Kunta kaavoitusmonopolin haltijana teki sopimuksia Teuvo Auran ajama helsinkiläinen linja yhdyskun-
rakennusliikkeiden kanssa, joilla oli isoja maa-aluei- tarakenteen eheyttämiseksi oli selvä: Suur-Helsinki
ta hankittuna. Helsingin maalaiskunta ja Espoo eivät oli muodostettava.
olisi kyenneet omin rahoin rakentamaan teitä, johto-
verkkoja ja palvelurakennuksia asukasluvun kasvun Pientalorakentamisessa
tahdissa, mutta aluerakentajat, grynderit, tekivät sen Suomi jäi häntäpäähän
kuntien puolesta. Tietysti maksajina olivat viime kä- Kerrostalovaltaiset lähiöt ja rakentamisen uusi teolli-
dessä asunnonostajat. Kunta sai tontteja vuokra-asun- nen tuotantotapa saivat aikaan reaktion.
totuotannolleen. Asuntotuotanto on hidas käänteissään, koska proses-
Helsingin maalaiskunnan johtaja Lauri Lairala to- sit niin kaavoituksessa kuin rakentamisessakin ovat pit-
kaisi eräässä Asuntoreformiyhdistyksen keskustelus- kiä. 1970-luvun ennätyksellisten tuotantomäärien kans-
sa, että kunnalla ei ole maapolitiikkaa, koska sillä ei sa samaan aikaan virisi keskustelu laadusta. Sille oli
ole maatakaan. Yksityisten aloitteesta syntyneet pien- selvät, silminnähtävät syynsä. Kerrostalovaltainen tuo-
taloyhdyskunnat ilman vesi- ja viemäriverkkoja olivat tanto nosti esiin myös kysymyksen pientalon asemasta.
siinä vaiheessa olleet tyypillistä asuntotuotantoa maa- Asuntoreformiyhdistyksen tilaisuudessa lokakuus-
laiskunnassa. sa 1971 Martti Lujanen näytti taulukon, jossa oli pa-
Uudet elementtikerrostalot lääkitsivät asuntopulaa, rikymmentä maata järjestetty sen mukaan, mikä oli
mutta ne nostivat asumisen laatuakin. Niin sanotuissa yhden tai kahden asunnon talojen osuus koko tuotan-
nykyajan mukavuuksissa oli hohtoa. Esimerkiksi ve- nosta. Suomi oli viides häntäpäästä lukien 27 prosen-
sijohto ei ollut vuonna 1960 asunnoissa itsestäänsel- tilla. Jäljessä tulivat vain Italia, Tshekkoslovakia, Es-
vyys. Se oli koko maassa vain 47 prosentissa asuntoja. panja ja Itä-Saksa. Viimeksi mainitussa pientalojen
Vuonna 1980 tämä varustus oli käytössä jo 89 pro- osuus oli pyöreä nolla.
sentissa. Juoksevan veden myötä yleistyivät sisäves- Tilaisuuden ilmapiiri oli suopea pientalorakenta-
sa ja kylpyamme. Keskuslämmitys tuli vallitsevaksi. misen lisäämiselle. Otto-I. Meurman oli suorastaan
Hyppäys vanhoista puutaloista oli laadullisesti hui- jyrkkä. Hänen mielestään ”suomalaisilta puuttui ko-
kea. Se riittää selittämään, miksei läheskään kaikkiin kemus siitä, millaista kivierämaassa asuminen pitkän
150
