Page 11 - Alussa oli hellahuoneLOW

nän saanut arkkitehtipolvi tuli joukolla mukaan. Yhdistyksestä lähti liikkeelle yleishyödyllisten rakennusliik-
keiden ja rakennuttajien perustaminen, josta suorat linjat ulottuvat meidän päiviimme saakka.
Toisen maailmansodan jälkeisessä jälleenrakennuksessa yhdistys ei yhdistyksenä ollut vaikuttamassa, sillä
se uinahti pariksikymmeneksi vuodeksi. Monet vanhat jäsenet olivat kylläkin vastuullisissa tehtävissä huutavaa
asuntopulaa lääkittäessä. Jos haluaa etsiä astelemalle myönteistä tulkintaa, voi muistuttaa, että Asuntoreformi-
yhdistyksen tapaisen yhteenliittymän tärkein tehtävä sittenkin on verkostojen synnyttäminen, yhteyksien luomi-
nen asuntokysymystä eri suunnilta katsovien asiantuntijoiden ja asianharrastajien välille.
Uusi liikkeellelähtö tapahtui 1963. Tuolloin Suomella oli sylisään maaltamuuton mittava ongelma. Muut-
toon oli vastattava kiihdyttämällä asuntotuotantoa. Teolliset menetelmät ja lähiörakentaminen tulivat tarpeeseen.
Asuntoreformiyhdistys osallistui kamppailuun asuntopolitiikan suunnasta.
Yhdistyksen näkökulma oli kaupunkilainen. Niin se oli itse asiassa ollut jo 1910-luvulla. Sen aikakauden
hallitseva yhteiskunnallinen kysymys koski torpparien ja maaseudun muiden maattomien asemaa. Siihen verrat-
tuna Asuntoreformiyhdistyksen esiin ottama kaupunkityöväestön asuntokysymys oli mittasuhteiltaan pienempi.
Toisen maailmansodan jälkeen siirtolaisten ja rintamamiesten asuttaminen suuntautui ensi hätään maaseudulle,
ja vasta 1940-luvun lopulla aravalainoituksen myötä taajamien kerrostalorakentamiseen saatiin vauhtia. Maa-
seudun ja kaupunkien – tai kasvukeskusten kuten pääkaupunkiseudun ja muun maan – vastakohtaisuus on py-
synyt asuntodebatin ydinkysymysten joukossa 2000-luvullakin.

Asuntoreformiyhdistyksen satavuotishistoriikki on ollut kiintoisa kirjoitustehtävä. Lopputulos ei ole kattava
kuvaus asuntopolitiikasta, josta on olemassa pätevää tieteellistäkin tutkimusta. Näkökulma tässä historii-
kissa on yhdistyksestä päin katsova – ja yksittäisten henkilöiden merkitystä esiin tuova. Kirjaan sisältyy kaksi-
toista pienoiselämänkertaa Asuntoreformiyhdistyksen edesmenneistä merkkihahmoista alkaen Otto Stenrothista
ja päätyen Teuvo Auraan. Näitä nimiä olisi voinut poimia vaikkapa toisen tusinan.
Historiatekstin jälkeen kirjassa on yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan Hannu Penttilän näkemys asunto-
reformin tulevista linjoista. Loppuun valtiotieteen maisteri Ossi Paukku on kerännyt pitkiä tilastosarjoja asunto-
tuotannon ja asumisolojen kehityksestä.
Käsikirjoituksen on lukenut Jussi-Pekka Alanen. Pitkäaikaisen asuntopolitiikan vaikuttajan kommentit oli-
vat arvokkaita.

Herttoniemenrannassa 15. maaliskuuta 2010

Esko Nurmi

11