Page 10 - Alussa oli hellahuoneLOW

Lukijalle

Kun Yhdistys yleishyödyllisen rakennustoiminnan edistämiseksi – Asuntoreformiyhdistys – käynnisti toimin-
taansa vuonna 1910, suomalaisessa yhteiskunnassa myrskysi. Venäjä oli aloittanut toisen sortokauden. Toi-
saalta Suomi oli saanut muutamaa vuotta aiemmin Euroopan moderneimman valtiopäiväjärjestyksen yleisine ja
yhtäläisine äänioikeuksineen.
Vaikeissakin valtiollisissa oloissa Suomi jatkoi muotoutumistaan itsetietoiseksi kansakunnaksi. Taiteessa oli
eletty kultakautta. Suomi oli yhä maatalousyhteiskunta, mutta ensimmäinen teollistumisen harppaus oli otettu.
Vuonna 1900 Suomi oli omassa paviljongissaan esitellyt itseään Pariisin maailmannäyttelyssä. Urheilussa suu-
ri kansallinen läpimurto tuli Tukholman olympialaisissa 1912, kun Hannes Kolehmainen juoksi Suomen maail-
mankartalle.
Ennen valtiollista itsenäisyyttään Suomi syntyi kansalaisyhteiskuntana, joka näkyi laajana sosiaalisena, po-
liittisena ja taloudellisena järjestäytymisenä. Perustettiin yhdistyksiä. Työväenliike nousi vahvaksi voimaksi.
Osuustoiminta virisi ympäri maata sekä tuottajien että kuluttajien keskuudessa.
Asuntoreformiyhdistys oli osanen tätä kansalaisyhteiskunnan liikekannallepanoa. Hyvin samanlainen tausta
oli Suomen Työväensuojelus- ja sosialivakuutusyhdistyksellä, nykyisellä Sosiaalipoliittisella yhdistyksellä, joka
oli perustettu kahta vuotta aiemmin eli 1908. Näissä kahdessa yhdistyksessä kantavina voimina oli paljon samo-
ja henkilöitä.
Uusi sosiaalipolitiikka, johon asuntoreformikin kuului, rynnisti voimakkaasti ja kansainvälisesti vuoden
1910 paikkeilla. ”Sosiaalista aluetta kartoitettiin kokoamalla tilastoja; sosiologit esittivät siitä teorioita; siitä tuli
filantrooppisten, lääketieteellisten, arkkitehtonisten ja hygieniaohjelmien kohde; sitä halkoivat lukemattomat
väliintulon ja kontrollin muodot teollisuuskouluista viemäröintiin, poliisivoimista lähetystyöntekijöihin, keski-
näisen avun yhdistyksistä malliasumissuunnitelmiin”, kuvaa tutkimusprofessori Katri Hellsten tuota kehitysai-
hetta Sosiaalipoliittisen yhdistyksen satavuotishistoriassa.
Asuntoreformiyhdistyksen perustaminen oli osin tuontivaraa Euroopasta, missä yhteiskunnalliseen edistyk-
seen tähtääviä konferensseja järjestettiin uskomattoman paljon. Liikkeelle lähtöön oli kylläkin yllin kyllin kotoi-
sia haasteita: asuntokurjuus oli yleistä ja sen seuralaisena kulkivat taudit ja sosiaaliset ongelmat.
Asuntoreformistit olivat uudistusmielistä porvaristoa, jolle luontui filantrooppinen ajattelu. Uudistuksilla he
halusivat myös varmistaa, että kehitys tapahtuisi rauhallisesti. Yhdistyksen merkitystä korosti se, että asuntopo-
litiikankin alalla oli vasta hyvin vähän lainsäädäntöä, julkista hallintoa ja muita instituutioita. Aloitteellisuudel-
le oli väljästi tilaa ja tilausta.
Asuntoreformiyhdistyksen alkuvaiheen julkaisu- ja aloitetoiminta oli laajaa. Ensimmäinen asuntokongressi
ja -näyttely syksyllä 1917 oli huomattava ponnistus, kun ottaa huomioon ajankohdan levottomat olot. Yhdistyk-
sen kestäväksi saavutukseksi tuli Puu-Käpylä, puutarhakaupunkiaatteen suomalainen ruumiillistuma.
1920-luvulle tultaessa reformihenki yhteiskunnassa laimeni, eikä yhdistys ollut alkuvuosiensa vedossa. Uusi
lähtö sattui vuoteen 1935, jolloin asuntopolitiikan pitkän ajelehtimiskauden jälkeen uusi funktionalismin kip-

10